Miten ikä vaikuttaa vanhemmuuteen?
Tulin äidiksi 43-vuotiaana. Jo paljon aikaisemmin tiesin haluavani perheen, mutta ensin aatokset menivät ristiin kumppaneiden kanssa ja sitten raskaaksi tuleminen ei enää ollutkaan niin yksinkertaista. Olen todella onnellinen, että lopulta sain ihanan poikaseni, ja juuri oikean ikäisenä. En tunne itseäni vanhaksi muuta kuin paperilla :-D, mutta eilinen päivä sai taas ajattelemaan ikää ja vanhemmuutta. Ks. postaukseni:
Olen nuoremmille tuttavilleni hienovaraisesti suositellut lasten hankkimisen aloittamista itseäni aikaisemmin, ihan vaan siitä syystä, että lapsen terveyteen liittyvät riskit ovat nuorempana pienempiä (koskee sekä äidin että isän ikää!) ja myös todennäköisyys tulla raskaaksi luonnollisin keinoin on suurempi. Voimatkin voivat nuorena riittää perheen pyöritykseen paremmin, varsinkin, jos on toiveissa useampi lapsi.
Vaikka nuorena varmasti fyysisesti jaksaa paremmin hoitaa lapsia ja valvoa öitä, on iällä positiivisiakin vaikutuksia vanhemmuuteen. Tutkimusten mukaan vanhemmalla iällä lapsen hankkineet ovat elämänkokemuksensa kautta saaneet ehkä enemmän itseluottamusta ja jonkinlaista rentouttakin vanhemmuuteen. Nuorena vanhemmaksi tulleet saattavat kokea enemmän tarvetta todistaa pärjäävänsä vanhempana ja siksi intensiivisen vanhemmuuden ideaali voi vaikuttaa heihin enemmän.
Iän tuoman rentouden pystyn kyllä jossain määrin allekirjoittamaan. Muistelen nuorempana ajatelleeni tietyistä kasvatukseen ja rajoihin liittyvistä asioista hieman tiukemmin, kuin miten asiat nyt käytännössä ovat menneet. Lapsen kanssa eläminen on ollut huomattavasti intensiivisempää kuin olisin ikinä voinut kuvitellakaan, joten on ehkä ollut pakkokin tietyssä määrin höllätä, jakaa voimiaan järkevällä tavalla ja niin sanotusti ”valita omat taistelunsa”.
Mitä sitten mahtaa tapahtua taistelurintamalla, kun vanhemman vaihdevuodet ja lapsen esimurrosikä osuvat samaan kohtaan? Sitä tässä jännityksellä odottelen…. Mielelläni kuulisin, jos jollakulla on kokemuksia tuosta elämänvaiheesta ja miten siitä isommitta kolhuitta selviää.